Heippa kaikille! Palaan pitkästä aikaa blogikirjoitusten pariin. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, miten hyödyntäisin olemassa olevaa blogia näin kuntavaalien jälkeisessä maailmassa. Ajattelin, että blogissani voisin jakaa positiivisia ilmastouutisia. Nykyisessä maailmantilanteessa toivo ja toiminta on erityisen tärkeää. Uskon, että ihmisten on hyvä päästä lukemaan myös positiivisia uutisia ilmastokriisin vastaisesta taistelusta. Tässä kirjoituksessa kerron hieman Tampereen energian Lielahden laitoksen uusista sähkökattiloista, sekä kokemuksestani näiden sähkökattiloiden vihkimistilaisuudesta.
Aloitetaan aluksi selittämällä mitä sähkökattilat ovat, sillä ainakin itselleni niiden toiminta ennen tätä oli mysteeri. Onneksi tilaisuuden yhteydessä pääsin keskustelemaan jonkinlaisen insinöörin/asiantuntijan kanssa ja sain pikaisen kurssin sähkökattiloiden toimintaan. Sähkökattiloilla siis tuotetaan lämpöenergiaa ilman, että tarvitsee polttaa mitään, oli kyseessä sitten fossiiliset tai uusiutuvat polttoaineet. Tällä lämpöenergialla sitten lämmitetään kaukolämpöverkossa kiinni olevia rakennuksia. Lämpöä tuotetaan veden ja sähkön, tässä tapauksessa siis uusiutuvilla tavoilla tuotetun sähkön, yhdistelmällä. Sähkökattila toimii kuten jättimäinen vedenkeitin, jossa sähköenergialla lämmitetään isossa vesisäiliössä olevaa vettä. Tämä on luonnollisesti hyvin yksinkertaistettu selitys sähkökattiloiden toiminnasta, mutta tärkeintä tässä on ymmärtää, että tällä teknologialla on mahdollista lämmittää kaukolämpöverkkoon kuuluvien kaupunkilaisten taloja ympäristöystävällisellä tavalla. Lielahteen näitä kattiloita avattiin nyt kaksi yhden jo olemassa olevan kattilan kaveriksi. Yhdessä ne pystyvät tuottamaan noin 145 megawatin tehon. Jos oikein ymmärsin, voidaan tällä teholla lämmittää kesäpäivinä koko Tampereen kaukolämpöverkoston asiakkaat. Talvella luonnollisesti lämmitystehoja vaaditaan enemmän. Sähkökattiloista voit lukea lisää esimerkiksi Tampereen Energian sivuilta.
Sain mahdollisuuden osallistua sähkökattiloiden vihkimistilaisuuteen ja Tampereen tulevaisuudesta kiinnostuneena ilmoitin heti halukkuudestani osallistua. Ennen varsinaisen tilaisuuden alkamista kutsuvieraille tarjottiin mahdollisuus tutustua sähkökattiloiden rakennukseen, sekä kysyä kysymyksiä niiden toiminnasta ja muusta sellaisesta. Itse vihkimistilaisuudessa puolestaan pääsimme kuuntelemaan teekkarikvartetin(?) mainion esityksen, jossa he esittivät muun muassa Haloo Helsingin Lady Domina kappaleen. Itselleni illan kohokohta, herkullisen kakkuannoksen lisäksi, oli Oras Tynkkysen pitämä puhe. Puheessaan Oras kertoi Tampereen energian kehityksestä hiilineutraaliutta ja hiilinegatiivisuutta kohti edellisten 30 vuoden aikana, sekä pohti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Puhe loi itselleni toivoa ja uskoa tulevaisuuteen, mikä sopii oikein hyvin blogin uuteen teemaan.
Vaikka Tampereella riittääkin vielä työtä matkalla kohti hiilineutraalisuutta ja jopa hiilinegaativisuutta, on kuitenkin hyvä tiedostaa, että suunta on oikea ja edistysaskelia tapahtuu useammin kuin mitä voisi uutisten perusteella päätellä. Myös ympäristönsuojelun osa-alueella Tampere otti juuri äskettäin suuren harppauksen eteenpäin Kauppi-Niihaman suhteen. Siitä kenties lisää seuraavassa blogikirjoituksessa…